Vaatesuunnittelijoilla merkittävä vastuu tekstiilikierrätyksessä
Jopa 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista ratkaistaan suunnittelijan pöydällä
Suomessa valmistellaan parhaillaan tekstiilien erilliskeräysmahdollisuutta sekä tutkitaan poistotekstiilien erilaisia jatkojalostusratkaisuja. Keräyksen ja kierrätyksen mallien varsinainen jalkautus vaatii kuitenkin yhteistyötä muun muassa vaatesuunnittelijoiden, tutkimus- ja oppilaitosten, jätelaitosten, kuntien ja kaupunkien sekä yritysten ja kuluttajien kesken. Kestävää muotia tutkiva LAB-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Annariina Ruokamo kertoo, että tekstiilikierrätyksessä suuri vastuu lankeaa kuitenkin vaatesuunnittelijoille.
Vaateteollisuuden kestävyyshaasteisiin on kiire etsiä ratkaisuja, sillä EU:n jätedirektiivin asettaman tekstiilijätteiden erilliskeräysvelvoitteen mukaan vuoteen 2025 mennessä Euroopan maiden on järjestettävä tekstiilijätteiden erilliskeräys. Pelkkä keräys ei kuitenkaan takaa kierrätystä ja siksi poistotekstiilin jatkojalostukselle, sen hyödyntämiselle ja myös tulevaisuudessa syntyvälle tekstiilijätteelle on kehitettävä ratkaisuja. Jo tuotesuunnitteluvaiheessa pitäisi varmistaa, että uudet tuotteet ovat myös kiertotalouden mukaisesti hyödynnettävissä raaka-aineeksi niiden elinkaaren päättyessä.
”Tällä hetkellä markkinoille suunnitellaan ja tuotetaan valtavasti kierrätykseen kelpaamatonta tekstiiliä, kuten sekoitemateriaaleja ja tuotteita, joissa on paljon kierrätyksen estäviä tai sitä hidastavia komponentteja. Kiihtyvä kulutus ja alati nopeutuva tekstiilien ja vaatteiden tuotanto on kestämättömällä pohjalla – kulutuksen kasvaessa myös tekstiilijätteen määrä kasvaa. Tekstiili- ja vaateteollisuudessa tulisi huolehtia poistotekstiilien hyödyntämisestä uutena raaka-aineena, mutta toisaalta koko systeemi kaipaa muutosta. Tapamme kuluttaa, suunnitella ja tuottaa on murroksessa, ja kuluttajienkin vastuu kasvaa merkittävästi viimeistään tekstiilien erilliskeräyksen myötä”, Ruokamo selventää.
Vaatesuunnittelijan vallan ja vastuun määrää kierrätettävyydessä ei vielä täysin ymmärretä
Kierrätettävyyden huomioiminen on vastuullisen ja kestävän vaatesuunnittelun uusin tulokas. Tuotesuunnitteluprosessissa kierrätettävyys on kuitenkin vain yksi osa-alue suunnittelijan vastuusta, sillä noin 80 prosenttia tuotteen kaikista ympäristövaikutuksista ratkaistaan myös suunnittelijan pöydällä. Vaatesuunnittelijan vastuulla on suunnitella kierrätettävä tuote, joka palvelee ensisijaisesti käyttötarkoitustaan – muutoin sen tuottaminen on turhaa.
”Suunnittelijan olisi hyvä pysähtyä pohtimaan suunnitteluprosessin jokaista valintaansa. Esimerkiksi, jos suunnitellaan tuotetta toteutettavaksi kierrätykseen kelpaamattomasta sekoitemateriaalista, tulisi sen käytölle löytyä hyvät perusteet. Tällaisia painavia perusteita ovat muun muassa sekoitemateriaalin vaikutus tuotteen kestävyyteen eli käytön asettamien vaatimusten huomioiminen suunnittelussa. Osaava suunnittelija kuitenkin lopulta suunnittelee vaatteen tarpeeseen ja käyttöön, kulutusta kestäväksi”, Ruokamo painottaa.
Vaateteollisuuden haasteita voi lähestyä monesta näkökulmasta ja siihen liittyy useita ratkaisuja tekstiilien elinkaaresta yksittäisiin palveluratkaisuihin. Kaikki lähtee tuotesuunnittelusta, mutta Ruokamon mukaan suunnittelijan vallan ja vastuun määrää ei kuitenkaan vielä täysin ymmärretä.
”Yrityksessä työskentelevän suunnittelijan valintoihin vaikuttavat yrityksen linjaukset aina käytettävien materiaalien budjetista valmistettaviin tuotteisiin. Tällöin suunnittelijan valta voi olla pienempi, mikäli suunnittelija toimii osana isompaa organisaatiota, eikä hänellä ole yrityksen sisällä niin paljon vaikutusvaltaa. Toisaalta tämän päivän suunnitteluosaaminen painottuu nimenomaan kiertotalouden ja vastuullisuuskysymysten hallintaan ja suunnittelija voi toimia yrityksen sisällä uudenlaista osaamista jakaen.”
Esimerkiksi LABin puettavan muotoilun koulutuksessa kierrätettävyyden huomioiminen ja kiertotalouden mukainen tuotesuunnittelu on Ruokamon mukaan itseisarvo, joka kuuluu jokaisen tulevaisuuden vaatesuunnittelijan ammatilliseen osaamiseen.