Asuntopolitiikalla syntyvyys nousuun
Asuntosäätiön tj. Esa Kankainen pohtii blogissaan muun muassa kalliin asumisen vaikutusta syntyvyyteen.
Saattaa kuulostaa kaukaa haetulta tuo otsikko, mutta sitä se ei ole. Asuntopolitiikalla vaikutetaan yllättävään moneen asiaan yhteiskunnassamme.
Asuntosäätiön perustajajäsenten edustajat hallituksessa ottivat Kotimaisema-lehdessä kantaa kohtuuhintaisen ARA-tuotannon merkitykseen. Teksteistä välittyi monipuolinen kuva siitä miten asuminen vaikuttaa yhteiskunnassa.
Toimitusjohtaja Eija Koivuranta totesi vastauksessaan, että Väestöliitto pitää asuntopolitiikkaa yhtenä keskeisenä perhe- ja sosiaalipolitiikan kysymyksenä. Väestömuutokset, kuten syntyvyyden aleneminen, muuttoliike ja eliniän nousu ja ikääntyvän väestön kasvu, nostavat asuntopolitiikan merkitystä entisestään.
Suomeen syntyy yhä vähemmän lapsia, mikä huolestuttaa asiantuntijoita. Kuka maksaa tulevat eläkkeet, hoitaa vanhukset ja tekee ylipäänsä töitä kansantalouden kehittymisen eteen? Syytä huoleen onkin ja ennen kaikkea syytä pohtia vakavasti toimenpiteitä, joilla tilanne saadaan korjattua.
Väestöliiton taannoisen perhebarometrin vastausten perusteella voidaan hyvällä syyllä esittää, että kohonneet asumiskustannukset ovat yksi tilanteeseen vaikuttava tekijä. Erityisesti lapsiperheissä asumisen kalleus koettiin keskeisimpänä arkeen vaikuttavana yhteiskunnallisena ongelmana.
Eikä asumisen kalleus vaivaa tietenkään vain nuoria tai lapsiperheitä. Viime aikoina on puhuttu paljon asuntomarkkinoiden jakautumisesta kalliin asumisen kasvukeskuksiin ja alueisiin, joilla asuntojen hinnat ovat rajusti laskeneet.
Asunnon hinnan romahtaminen koskee usein keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat ostaneet asunnon kalliilla ja luottaneet siihen, että arvo säilyy. Omistusasunto on ollut tähän saakka suhteellisen varma sijoituskohde, mutta ei välttämättä ole enää. Näin nopeaan tilanteen muutokseen ei kukaan ole osannut varautua.
Onneksi ihminen on kekseliäs ja etsii vaihtoehtoisia mahdollisuuksia. Apuun on monessa tapauksessa tullut asumisoikeusasuminen. Yhä useampi myy omistusasunnon ja muuttaa asoasuntoon. Ilmiö on ollut nähtävissä Asokodeissa jo jonkin aikaa niin pääkaupunkiseudulla kuin myös maakunnissa.
Asukkaat ovat sanoneet perusteluiksi, että asoasunnon myötä saa riittävästi tilaa kohtuuhintaan ja vapautettua pääomia muuhunkin kuin asumiskäyttöön. Syrjäseudulla sijaitsevasta asunnosta saatavalla hinnalla ei toisaalta ole enää edes mahdollista hankkia omistusasuntoa kasvukeskuksesta.
Asoasunnossa on etuna myös se, että asumisoikeusmaksu on asukkaalle riskitön sijoitus ja hän tietää saavansa rahansa takaisin. Mutta yhtälailla riskitön asumisen vaihtoehto on ARA-vuokra-asunto. Siinäkin asumisen hinta muodostuu asoasuntojen tavoin omakustannusperiaatteen mukaan kohtuulliseksi. Talouden suunnitteleminen on ennakoitavissa, kun vuokrat eivät nouse miten sattuu.
Valtiolla on siis jo hyviä keinoja vaikuttaa asumisen hintaan ja sitä kautta ihmisten elämänhallinnan mahdollisuuksiin. Pitkällä korkotuella tuotetut vuokra- ja asumisoikeusasunnot luovat asukkaille pysyviä ja turvallisia koteja, joita ei suhdannevaihtelut heilauttele.
Tuotantotuen kritiikkinä on esitetty, että sitä kautta tuotettuja asuntoja ei riitä kaikille ja että vain harvat hyötyvät niistä. Pitäisikö sen sijaan kysyä, että miksi niitä ei tuoteta niin paljon, että kaikki halukkaat saisivat sitä kautta kodin itselleen.
Ihminen hakee tulevaisuudelta toivoa ja valitsee tiensä sen mukaan, mikä näyttäytyy itselle järkevimmältä ratkaisulta. Ei keneltäkään voi vaatia muuta. Jos yhteiskunta haluaa tilanteen muuttuvan, tarvitaan toivoa antavia valinnanmahdollisuuksia.
Asuminen on elämän perusta monessa asiassa. Kun se on kunnossa ja koetaan lisäävän turvallisuuden tunnetta elämään, ihminen jaksaa olla aktiivisempi yhteiskunnan jäsen niin työelämässä kuin yksityiselämässä ja varmasti myös perheen perustamisen suhteen.
Lähde: STT Info